Teksti: Iiro Sutinen


Tämän kertomuksen tarkoituksena on pohtia elämää ja golfia taikka ihan mitä vaan. Ajattelin, että nyt kun pelaan Lohjalla viimeisen kerran kilpaa, kertoa asioita ja ajatuksia. Golfin parissa tässä on vierähtänyt aika monta vuotta, mutta siinä ohella on myös tapahtunut asioita joita nyt alkaa ymmärtää paremmin. Haluan kertoa mielipiteitä ja ajatuksia joita tässä viimeaikoina olen ajatellut. Toisinaan myönnän ajattelevani ihan liikaa turhia asioita ja tällä tarkoitan murehtimista. No, kaikki tämä kuuluu varmasti elämään ja on osa prosessia. Päällimmäisin asia, josta aloitan, on kysymys mitä huipulle pääseminen vaatii?

The Story of Succes kirja avasi kysymyksiä ja sai minut ajattelemaan menestystä aivan eri tavalla kuin sen olin ajatellut. Oikeastaan menestys ei tule tyhjästä. Ensinnäkin menestymiseen tarvitaan mahdollisuus, jota valitettavasti kaikille ei ole suotu. Bill Gates syntyi oikeaan aikaan ja oli oikeassa paikassa, kun tietokone maailma valitettavasti syntyi. Jos nyt joku ohjelmoisi yhtä ahkerasti kuin Bill, korkeintaan hän pääsisi Microsoftille töihin. Tällä haluan sanoa, että menestymiseen tarvitaan mahdollisuus. Haluan kysyä, että minkä takia n.80% parhaista jääkiekkoilijoista on syntynyt ennen kesää (Katsokaa huippujen syntymäaika jos epäilette faktaa). Minkä takia alkuvuodesta syntyneet oppilaat pärjäävät paremmin koulussa kuin loppuvuonna? Halusin vain nostaa esille asian, että mahdollisuus on tärkeä. Toiseksi, työnteko on kaikki kaikessa. Huipulle pääsemiseen tarvitaan kirjan mukaan 10 000h työtä sen asian eteen. Vasta kaiken sen työn jälkeen katsotaan kuka on todellisuudessa lahjakas. Tämän tuntimäärän saavuttamiseksi tarvitaan n.10 vuotta, ehkä joku saavuttaa sen nopeammin kuin toiset. Lopuksi, itselläni on ja ei ole ollut mahdollisuutta. Tällä tarkoitan, että harjoitus mahdollisuudet ovat olleet hyvät ja olen aina tehnyt paljon menestymisen eteen, mutta kuitenkin suomessa on se talvi. Talvi on suomen golfin menestymisen este, koska jos pelaaja tekee töitä 10 vuotta mutta jokaisen vuoden harjoittelun katkaisee olosuhteet, päästään vain puoleen siitä mitä muissa maissa voidaan harjoitella. Ehkä suomesta ei ikinä tule todellista huippupelaajaa, mutta onneksi todellisuus on fiktiota ihmeellisempää. Jari Suomisen sanoin: Niin kovaa se on!!

Kovaa se on todellakin. Toivottavasti junnut eivät masennu kirjoittamastani tekstistä, mutta haluan junnujen tietävän mitä se menestyminen vaatii. Se, että tiedänkö minä sen, en osaa sanoa. Kuitenkin tiedän asiasta jotain ja haluan myös auttaa/kertoa asioista. Voisin sanoa, että olen melkoisen kokenut näissä ympyröissä ja se on se ongelma ollutkin. Nämä ympyrät olisi ollut hyvä jättää jo ajat sitten, mutta kaikki on niin pienestä kiinni. Ensinnäkin, jossitteluun en suostu mutta jossittelen silti, olen ollut tilanteissa, joissa todellakin asiat ovat olleet pienestä kiinni, kuten Telia Tourin karsinnat vuonna 2006. Se yksi lyönti, jonka jäin siitä tarvittavasta rajasta jolla olisin saanut täyden pelioikeuden kiertueelle, olisi ratkaissut aika monta asiaa. Jos sen olisin saavuttanut, olisin siirtynyt ammattilaiseksi ja asiat olisivat hyvinkin erilailla. Kuitenkin tässä golfin ohessa monta muuta loistavaa asiaa on tapahtunut, joten mikään ei kauheasti jää harmittamaan. No, se yksi lyönti on kuitenkin ehkä ollut vedenjakaja joka määräsi suunnan tulevaisuuteen. Lopuksi haluan kertoa, että sen kisan jälkeen muutin swingiäni aika paljon, koska yksinkertaisesti halusin vain paremmaksi. Se muutos vieläkään ei oikein ole tuntunut hyvältä ja swingini ei ole yksikertaisesti ole ollut tarpeeksi toistettava. Toistettavuus on kuitenkin golfissa kaikista tärkein asia. Jos tiedät joka kerta millaisen slaissin lyöt, et voi olla huono pelaaja. Yksi asia harmittaa, olen aina tiennyt ja uskonut että minussa on siihen mitä siihen vaaditaan, mutta olosuhteet ovat miten ovat. Jotenkin tuntuu, että asia jäi pikkaisen kesken. Olosuhteista sen verran, että pelimerkit vain loppuivat.

Mitäs jos olisinkin käyttänyt kaikki nämä tunnit vaikka opiskeluun taikka johonkin muuhun? Mikä minä sitten olisin? Veikkaisin, että olisin varmasti aika hyvä akateeminen tutkija tai jokin tylsä virkamies (en sano että siinä on jotain pahaa). Akateemisen uran sijasta olen oppinut paljon muita erilaisia taitoja. Nämä taidot kuitenkin korostuvat erilailla erilaisissa ympäristöissä. Akateemikko varmasti pärjää akateemisissa piireissä ja urheilija urheilullisissa piireissä. Ympäristöistä puheen ollen, olen miettinyt ympäristöä yhdenlaisena perimänä, joka varmasti muovaa meitä sen näköiseksi. Millaisia me olisimme, jos olisimme aloittaneet golfimme Wiurilan kentällä taikka links kentillä Skotlannissa? Haluan kertoa, että Ypäjän ympäristö on muovannut minusta osaksi sen joka olen. Nyt näin golfin jälkeen on varmasti helpompaa aloittaa akateeminen ura Jyväskylässä kuin ennen sitä. Tällä tarkoitan, että stressi ja muut huolet on varmasti helpompaa selvittää näin vanhempana, koska siihen tarvittavat työkalut on opittu ja testattu. Voin tietenkin olla väärässä tämän asian suhteen. Toisaalta en osaa vielä sanoa kuinka vaikeaa se gradun kirjoittaminen todellisuudessa on.

Golfin parissa sain kunnian olla mukana hienoissa kisoissa ja tilanteissa. Näistä muutamista parhaista hetkistä haluan kirjoittaa vielä muutaman säkeistön. 2007 olin toinen karsintakisassa Pickalassa ja hävisin uusinnassa hyvälle kaverille Peter ”Patu” Erofejeffille. Tein bogin viimeiselle väylälle ja jouduin uusintaan, mutta se vasta hienoa olikin. Oi, että sitä tunnetta kun todella tuntee sen haastavan tilanteen, jossa pelaa. Se oli hetki jota kaipaa syvästi. Se oli hetki, jolloin mieli ja kroppa oli yhdenlaisessa harmoniassa toistensa kanssa. 2007 Erkko Talissa, jolloin olin viides ja ennen kisaa tuntui, että en voisi pelata hyvin. Silloin v*tutti mennä pelaamaan, mutta väylällä 14. tajusin olevani kisan johdossa tuloksessa -4. Se oli hieno hetki kun 40 väylää myöhemmin tajuaa pelanneensa koko ajan kivaa golfia vaikka lyönnit eivät aina menneet siihen suuntaan minne halusin. 2006 Ozo golf latvia oli tuloksellisesti paras kisa mitä ikinä pelasin. Pelasin lopputuloksen -5 ja ymmärsin ainakin jonkin verran kuinka kova taso pohjoismaissa on. Olin lopputuloksissa vasta 19. 2005 oli kokonaisuudessaan mahtava vuosi. Silloin kilpailussa huonoin kierrokseni oli 75 ja paras oli 68. Jos sitä ajattelee nyt, kaikki n.30 kilpailukierrostani oli pelattu edellä mainittuun haarukkaan, olipa se huikeaa peliä. Viimeiseksi haluan kertoa tarinan portugalista, jossa olin 3kk pelaamassa ja työharjoittelussa. Se aika oli parasta aikaa golfin parissa, koska pelasin ja harjoittelin paljon. Siellä kaukana kaikesta pelasin elämäni parhaat kierrokset ja todella nautin siitä ajasta. Näin jälkeen ajatellen, silloin olin poissa niistä ulkoisista paineista taikka häiriötekijöistä joita edessään kohtaa. Antakaa tälle ajatukselle pieni hetki ja miettikää omaa ”huippu” suoritustanne golfissa taikka ihan missä vaan!

Ehkä voin ajatella, että olen saavuttanut golfin parissa jotain, mutta itse en niitä saavutuksia arvosta, jos ne ylipäätään saavutuksia edes on. En välitä siitä mainitaanko nimi lehdessä taikka mediassa, kuitenkin oman itseni takia olen tätä tehnyt. Eniten arvostan sitä hetkeä kun olen tuntenut voittaneeni itseni.

Kuitenkin ehkä suurin saavutukseni golfin parissa on ollut vuoden mies titteli 2005. Sitä ei golf saavutuksilla ansaita, vaan olemalla oma rehellinen itsensä.

Kiitoksia en halua alkaa jakamaan, koska niin monet sen ansaitsevat ja ihmiset jotka ne ansaitsevat tietävät sen itse. Ehkä pyörrän päätökseni, kuten monet urheilijat, mutta nyt tuntuu tältä.

p.s. junnut muistakaa, ei miljardi kiinalaista välitä mitä pelasitte!

Terveisin

Iiro Sutinen