Kenttäisännän blogi – vko 33

Sanotaan, että matkailu avartaa. Niinhän se onkin. Oltiin menneellä viikolla pienellä kotimaan kiertueella. Käytiin  Kuopiossa, tai tarkemmin Siilinjärvellä pelaamassa Tarinagolfin Uusi Tarina ja Vanha Tarina. Olen nuo kentät ennenkin pelannut ja varsinkin VT on aina yhtä hieno kokemus. Kenttäihmisenä tietysti katsoo kentän kuntoa ja kaikkea mitä pelaajien iloksi on tehty. Tämä kaikki on Tarinassa kunnossa ja koko klubin palvelutaso korkeaa tasoa. Yksi asia, mihin aina muilla kentillä kiinnittää huomiota on tunnelma. Tarkoitan sitä, miten klubin omat pelaajat näyttävät viihtyvän, miten he ottavat meidät vierailijat vastaan ja miten henkilökunta toimii. Henkilökunta on yleensä ”ohjeistettu” toimimaan oikein. Hymy ja ilonen asenne näkyvät asiakkaisiin päin. Näin oli Tarinassakin, lisänä sopivasti hersyvää savolaisuutta. Peliryhmäämme  tuli parikymppinen paikallinen nuorimies. Mukavaa peliseuraa, kohtelias kaveri. Yksi asia kuitenkin vähän taas yllätti. Me muut oltiin kentän kuntoon ja tasoon  tosi tyytyväisiä, mutta kaveri moitti lyöntipaikkoja, viheriöissäkin oli vikaa jne. Jäin miettimään, miksi hän toimi niin? Miksi pitää moittia omaa kenttää vierailijoille? Kaikki kentät ovat erillaisia, niin layout`in kuin hoidon ja varsinkin hoidon tason kannalta. Hoidon taso on joka paikassa oma valinta. Varmasti kaikki pyrkivät hyvään lopputulokseen, kukin omalla volyymillään. Vielä tuohon ”tapaan” oman kentän morkkaamisesta. Ei tuo nuorimies ole ensimmäinen eikä ainoa, jonka olen tuolla tavalla kuullut juttelevan. Se on valitettavan yleistä, uskallan sanoa, että jokaiselta klubilta löytyy henkilö, joka tällaista harrastaa. En oikein jaksa uskoa, että se on harkittua. Kai on helpompi vähätellä ja mollata kuin ylpeästi ilmoittaa, että meillä on asiat hyvällä mallilla ja me ollaan tähän tyytyväisiä. Varmaan paljolti on kyse siitä, että kenttiä vertaillaan keskenään. Vertailut tehdään siihen kenttään, joka parhaiten tunnetaan eli kotikenttään. Tässä tilanteessa ei uskalleta olla objektiivisiä. Ei nähdä oman klubin hyviä puolia ja onko se suomalaisuutta, että kerrotaa varmuuden vuoksi pielessä olevat asiat. Yksi parhaista paikoista aistia kentän  henki on tietysti se kuuluisa ”klubin terassi”. Siellä  istuessa ja olemalla ns. kärpäsenä katossa, saa varmasti selkeän kuvan vallitsevasta tunnelmasta. Siellä kuulee tosi- yms. tarinoita hukeista ja slaisseista, melkein upposi, huikea draivi jne. Saa osallistua naurun remakoihin tai osallistua ihan asiallisiin keskusteluun golfin vaikeudesta. Kaikkea sitä, mitä mukava golfkierros pitää sisällään. Mutta siellä kuulee myös sen, kun joku oman seuran jäsen moittii kenttää tai palveluja. Ne jäävät kuulijan mieleen paremmin kuin hyvät asiat. Lisäksi niillä on taipumus jatkaa matkaansa. Ihan niin kuin minäkin kerroin tapauksessa Tarinan kentällä. Ollaan siis tarkkana mitä mitä puhutaan ja missä. Meillä on varaa olla ylpeitä kentästämme, annetaan vierailjoiden itse tehdä omat arvionsa. Simon