KAIKENLAISIA KOODEJA

Menneen talven jäljiltä SGL:n poistettua suosituksen pukeutumisesta, kääntyi ”vastuu” seuroille. Suurin osa näistä ei reagoinut asiaan millään tavoin. Asian annettiin olla; haluttiin katsotaan mihin tämä johtaa. Vielä ei ole ollut havaittavissa kovin kummoisia vaikutuksia, suuria ylilyöntejä. Nyt kun golfilla on mahdollisuus olla koko kansan peli myös pukeutumisvaatimusten perusteella, se jollakin aikavälillä tullee näkymään väylillä. Tulee näkymään, mikäli seurat eivät koodaa omia sisäänpääsyvaatimuksiaan. Entäs sitten? Me, jotka olemme jo pidempään harrastaneet tätä jaloa urheilulajia, tai paremmin sanottuna sosiaalista liikuntamuotoa, tulemme melkoisella varmuudella säilyttämään pinttyneet tapamme varustuksen suhteen. Kaulukset pitää olla ja vielä prässihousut sekä neule. Lämpötilalla ei ole merkitystä, koska malleina meillä on maailmanluokan pelaajat, emmekä koskaan näe heitä harjoituskierroksilla, ainoastaan sponsorien vaatimusten vaatettamina. Paikallisen klubituupparin, muotitietoisen Kirsi Kvikhukin vermeistä pitää löytyä merkintä: Gant, Peak, Nike tai ainakin vähintään keskivertoIntersportin CatManDoo. Ja miellään isolla. Itsekin, vähintään joko ajatus –tai käytännön tasolla olen silloin tällöin koodannut itseni saman tyyppisiin rätteihin ja lumppuihin, mutta onhan järjen käyttö silti mahdollista. Jokin aika sitten 27 –asteisella Alastaron pelinäyttämöllä, muuten vaan –kierroksella kohtasin useampia Tour-junnuja harkkarundin merkeissä. Näiden nuorten kollien varustus vastasi samaa kuin katsoisit Suomi-Ruotsi jäkismaaottelua kotisohvalla Reiman turkishaalareissa. Toki vaatetus on jokaisen oma henkilökohtainen ongelma ja joillekin varmasti myös ilon asia ja saa toki näin olla. Tätä siltaa pitkin aasi kulkeekin seuraavaan aiheeseen: Muutamana vuonna jälkikasvun kisatoureja Tsempistä- FJT:n finaaleihin ja kaikkea siltä väliltä seuranneena, ei ole ollut vaikeaa huomata hauskoja piirteitä junnujen pelaamiskulttuurissa, eikä se rajoitu pelkästään vaatteisiin. Olemme päässeet ja joutuneet havaitsemaan nuoria, kaiken osaavia +0.5 – 4:n händärillä pelaavia lupauksia, jotka roudaavat iskän X5:n takalaatikosta kolmen tuhannen euron kamat klubin parkkipaikalle. Bemarin boksiin on siis kotoa lähdettyä tungettu Titun kärrybägi (niin, siis ihan oikeasti KÄRRY-bägi!). Sen jälkeen autosta nousee loput mitä sinne on mahtunut eli itse sähkökäyttöinen kärry. Sen karvalakkiversionkin vakiovarusteista löytyy kolot kuudelle Srixon juomapullolle, 12 ProV1x –pallolle, Nikon –merkkiselle Range fainderille. Tuloskortin ja älypuhelimen (Gamebook valmiiksi avattuna) pidike lasisuojineen löytyy. Hiustenkuivaaja, kengänplankkaustarvikelaatikko, kolmen metrin halkaisijalla varustettu sateenvarjo kärryyn kiinnitettynä ja vielä oma pikapankki pienikokoisella pankkipalveluhenkilöllä varustettuna löytyy. Siitä, mitä itse pikku Simo-Eerikillä on päällään, lienee sitten vähän kalliimpi juttu. Simo-Eerik käy rekkaroitumassa. Rangen ja lähipelilämmittelyn jälkeen on aika siirtyä avauspaikalle. Suoritetaan kättely, koska se kuuluu maailman kuuluisimpien pelaajien tapoihin ja luonnollisesti hyvin käyttäytyvien eliittiharrastajien arkipäivään, siis golfkentällä, ei muuten. PikkuSimppa (16 v. ) valitsee ykkösväylän lyhyelle par neloselle ensimmäiseksi työkaluksi Titleist 900-sarjan ajurin ja paukauttaa muilta heti luun kurkkuun. 175 metriä! Ja keskelle väylää, ProV1x!!! Pelikaverit päätyvät rautavitoseen, molemmilta kutakuinkin kakssatanen, ei väylällä, vaan miehekkäästi oikealla raffissa. -Wilson Smartcore ja Ultra!!! Simon tulokseksi jää Bogey ja on siksi Nassesedän tavoin hyvin hyvin vihainen itselleen sekä mailoilleen. Kahdelle muulle merkitään Par ja pojat heittävät läppää testosteronin käryisestä pelaamisesta. Simo-Eerikki on henkisesti nujerrettu. Pystyy kuitenkin kokoamaan vielä itsensä, onhan 89 euron lippalakin alla tukka hyvin, mutta iskän ostamat mailat ihan s….nan huonot. Simon merkkaaja hyväksyy allekirjoituksellaan kierroksen päätyttyä 78 lyöntiä, pelikavereille laajojen metsäoperaatioiden aiheuttamana kirjataan kasi-alkuiset. Takaisin koodaukseen: Jos monien lupaavien Tiikereiden energia menee ulkoisen habituksen hiomiseen, on se usein aikuisillakin sama sairaus. Kaikilla meillä lienee samat esikuvat ja sieltä ei juuri muuta ole tarjolla kuin muodin viimeisimpiä vinkkejä. Pallokulttuuri on, kuten tuossa todettiin, niin ikään oma maailmansa. Ei Ypäjältäkään montaa peluria löydy, joka itse oikeasti voisi huomata, että provee, z-star tai penta ovat muita parempia palloja. On silti lajille ominaisesti tyylikkäämpää hävittää viiden, kuin yhden euron peliväline. Lopuksi vielä käytöstavoista: Mikäli kierroksen aikaisia puheita, manaamisia, rumia sanoja ja fyysistä kiukuttelua saataisiin jollakin tavalla peilattua lajille tyypillisten käytösvaateiden kanssa, ei meistä monenkaan kuuluisi päätösväylällä ottaa lakkia päästä kätelläksemme hyvästä ja mukavasta pelikierroksesta. Mutta me teemme niin, onhan golf herrasmieslaji. Timo K Pöytyällä 12.8.2013 Kirjoittanut: Timo Ketola